Sunuker senegal

Hikoilua ja huristelua

2012-02-07T05:00:00.000-08:00

Dakarin katukuvassa huomio kiinnittyy aika nopeasti väreihin. Senegalilaisnaisten vaatteet ovat jotakin ihan käsittämätöntä. Olemme residenssin naisten kanssa harva se päivä ihastelemassa Grand-Yoffin markkina-alueen kangaskujan valikoimaa. Ensimmäisellä kerralla on kuin saisi yliannostuksen väreistä ja kuoseista. Silmä ei pysty rekisteröimään kaikkea. Keskuksessa ompelijana työskentelevä Aida-rouva on ollut työllistetty, kun olemme raahanneet hänelle kangaskasoja ja piirrustuksia.

Mina olen teettänyt tähän mennessä ainoastaan yhden mekon senegalilaisesta kankaasta. Mites nyt näin mekkomaanikolle on käynyt? Ei hätää, toinen on jo suunniteltu ja kangas odottaa tapaamista ompelijan kanssa. Luulen, että matkalaukkuni täyttyy mekkokamuista ennen pitkää. Minut tunnettaneen Turun katukuvassa Mama Africana.

Kaduilla huristelevat värikkäät car rapide-minibussit ovat olennainen osa Dakaria. Niissä matkustaminen on varsinainen Elämys. Nopeata ne eivät (nimestä huolimatta) ole nähneetkään. Bussin sisällä on tiivis tunnelma ja jokainen vapaa sentti on hyödynnetty. Bussit ovat usein hajoamispisteessä, kuskin pipo heiluu päässä kuoppien tahdissa (senegalilaiset miehet käyttävät usein söpöjä kuviollisia ns. vauvapipoja) ja uskonnollisten johtajien naamat koristavat seiniä. Kerran olin aivan vakuuttunut, että bussin lattia tipahtaa kadulle. (No mutta se oli valkoinen bussi se, eri asia.) Kun joku haluaa ulos täpötäydestä minibussista, seuraa siitä vuorikiipeilya ja musertumista. 12-vuotiailta näyttävät rahastajat roikkuvat usein vaarallisesti bussin ulko-ovessa kiinni.

Tuo kalpea Marimekkohamoseen pukeutunut naikkonen on Maaria aka Mörri. Tai no tuo on ruskettunut versio minusta. Poseeraan tuossa senegalilaisen painijan kuvan vieressä. Kyseessä on Senegalin kansallisurheilulaji. Painijoiden nassut koristavat kaikkea sipsipusseista lasten kouluvihkoihin. Olen kerran katsonut yhden matsin naapurin olohuoneessa limsalasi kädessä. Lajissa tanssitaan ja läpsitään. Se on hujauksessa ohi. Jalkkis on toinen senegalilaisten rakastama laji. Jotenkin onnistun tällä aina tupsahtamaan keskelle jalkapallopeliä.

Hiiri numero neljä jäi liima-ansaan kiinni hetki sitten. Anu pelästyi pahanpäiväisesti pari yötä sitten kun verannalla odotti vieras. Megalomaanisen kokoinen rottaa muistuttava olio sai myös tapaamisesta slaagin ja viuhahti rappuset alas. Kai tämä läheinen yhteiselo luontoäidin kanssa tekee hyvää tälläiselle cappuccinoa juovalle kaupunkilaisihmiselle, joka on kerran elämässään lypsänyt lehmän. Omistan myös maidonvaahdottimen ja pidän usein kaulahuivia myös sisällä. Syntilista sen kun pitenee.
Maaria

Mihin sä lämmön veit?

2012-02-03T05:10:00.000-08:00

Viime aikoina yksi suosituimmista keskusteluaiheista naapureiden kanssa on ollut sää. "Eikö täällä olekin kylmä?", moni huikkaa kaksi paitaa päällekkäin. Lämpötila on viime viikkojen aikana usein huidellut parinkympin molemmin puolin. Jopa karaistunut suomalainen on vetäissyt villatakin aika ajoin päällensä. Kun saavuin Santhiabaan noin kolme viikkoa sitten, täällä oli todella kuuma. Nyt sää on miellyttävä. Voisin vielä mainita, että kirjoittelen tätä residenssin sisäpihalla kesämekko päällä. Uutisista päätellen, Suomessa kesämekko ei ole sopiva vaatetus ulos. Villahousut ja karvalakit kunniaan!

Pari tavaraa on osoittunut tarpeelliseksi täällä. Muhkea makuupussi lämmittää öisin, otsalamppu taas mahdollistaa liikkumisen ulkona pimeyden laskeuduttua (katulamppuja on harvakseltaan) ja romskuihin syventymisen pimeässä kaislahuoneessa. Hyttysmyrkkyä roiskin joka ilta iholleni ja se tuntuu tehoavan aika hyvin. Kauheassa kunnossa olevat läpsykkäni koristavat jalkoja oikeastaan joka päivä. Hiekkakaduilla ei oikein voi muilla jalkineilla kävellä. Yritin kyllä, baltsut imaisivat sisäänsä pari desiä hiekkaa ja muuttuivat miellyttävän harmaaksi.

Olenko muuten maininnut, että meillä ei ole lämmintä suihkua? Suomessa olen tunnettu epäekologisesta vedellä lotraamisesta. Täällä olen huomattavasti nopeampi. Miksiköhän? Välillä (lue: viileät aamut) minä kerään rohkeutta (1 2 3...) astua kylmään suihkuun, mutta yleensä se on suht'koht kivutonta. Vessa on ns. "reikävessa" ja se on vaatinut vähän totuttelua, jotta turhilta roiskeilta vältyttäisiin. Ettei mene niin sanotusti reisille.

Aamupala löytyy joko jääkaapista tai lähikaduilta. Menemme usein koko porukan voimin residenssin eteen juomaan mausteista café Toubaa ja mussuttamaan munkkeja. Toinen käypä vaihtoehto on täytetty leipä, itse pidän tonnikala- tai hernetäytteestä. Nam. Karppaajat varokaa! Aamut ovat täällä yleensä hitaita ja projektit keskittyvät iltapäiviin ja iltoihin. Tämä sopii minulle mitä parhaiten, sillä aamuvirkkua minusta ei saa. Ihanaa kyllä, muutkaan residenssiläiset eivät saa kicksejä kukonlaulun aikaan heräämisestä!

Keskus koostuu siis vessasta, suihkusta, pesuhuoneesta, sisäpihasta, kirjastosta, projektitilasta ja kaislahuoneesta. Lisäksi alakerrassa on yksi erillinen huone, jossa minä asuin ensimmäisen viikon, kun yläkerrassa ei ollut vapaata petiä. Korttelin väki käy keskuksessa opiskelemassa, harrastamassa ja ihan vaan oleskelemassa. Sisäpiha toimii välillä parturi-kampaamona, pyykkitupana, internetkahvilana ja rukouspaikkana. Me suomalaiset olemme osa naapuruston arkea, ja he meidän.

Kohta on lounasaika, vatsa kurnii. Leegi leegi!

Maaria

Elämää Santhiabassa

2012-02-01T09:24:00.000-08:00

Muistan hakeneeni Senegalista tietoa noin vuosi sitten. Päädyin Taiteilijaseuran sivulle, jolla oli tietoa Taf Taf-residenssistä. Loppukeväästä lounastin opiskelijaruokalassa erään tuttavani kanssa ja höpöttelimme niitä näitä. Hän kertoi toimineensa vapaaehtoisena juuri Taf Taf-residenssissä Dakarissa. Kokemus oli ollut mitä mahtavin. "Entä jos minäkin?", pohdin silloin mussuttaessani pastaa. Reittini Grand Yoffin hiekkaisille kaduille mutkitteli Pariisin bistrojen ja Montpellierin kapeiden kujien kautta. Tänne tämä Maaria Matkalainen tupsahti 11.01.2012. Ja olen siitä todella tyytyväinen.

Majailen residenssin toisessa kerroksessa, eli kaislahuoneessa, lahjakkaan taiteilijapariskunnan Tommin ja Marian ja heidän herttaisen tyttärensä Floran kanssa. Myös lääkäri-Anu on kämppis ja pohdiskelee kanssani uusia mekkomalleja. Kuivakäymälä- ja aurinkokeitin-projekteja vetänyt Rauni lähti kotiin pari päivää sitten ja paikallisten kalastajien kanssa yhteistyötä tehnyt Kukka halasi meitä ja hyppäsi koneeseen pari viikkoa sitten. Minä siis yritän tulkata muille residenssiläisille ja osallistun aikuisten lukutaitoryhmään ja opetan pienimuotoisesti englantia. (Tässä vaiheessa täytyy rauhoitella kotiväkeä ja muita minut hyvin tuntevia; Flora-muksu on jees. En ole tunnettu lapsien leikkitäti eikä minusta sitä tule. Mutta tuo Flora rakastaa mekkoja ja no pakkohan mekkomaanikkojen on pitää yhtä.)

Meitä asustelee siis yläkerran "makuusalissa" 4 1/5 tyyppiä. Tai siis on meillä muita kämppiksiäkin. Hyttysiä, hiiriä, torakoita ja Godzillan kokoisia pörriäisiä. Onneksi hyttysverkko on keksitty, sinne voi koteloitua yöksi pikkuasukkaita piiloon. Olemme myös levittäneet rottaliimaa kartonkilappusten päälle ja kolme hiirtä on jäänyt nalkkiin. Kyllä säälitti nähdä ne sätkimässä paperin päällä hädissään. Kunnon tyttöhärpäkkeenä ulkoisiin tappamisen naapurimiehille. Mitähän Pariisin kämppis Minni-hiirulainen ajattelisi minusta nyt? Minni oli herttainen kämppis ja ei häirinnyt minua millään lailla. Nämä eläinkämppikset olivat röyhkeitä ja rapistelevat kaikissa pusseissa ja purnukoissa. Nyt rapistelu on olennaisesti vähentynyt ja residenssiläiset nukkuvat yönsä sikeämmin. Mutta kyllä hiiriperheen lapsenlapsi tai eno täällä varmaan vielä majailee. Sitä tapaamista odotellessa.

Dakarin sanotaan usein olevan ruma kaupunki. Yksi ensimmäisistä asioista, joihin kiinnittää huomion, on likaisuus. Roskaa on joka paikassa ja hajut ovat sen mukaiset. Hiekkaa on uskomattoman paljon, se peittää kaikki pinnat, sitä löytyy ruuasta ja se hiertää kengissä. Arkkitehtuuri ei yleensä hivele silmää. Kuten Maria sanoi, kauneutta löytää täällä muista asioista. Ihmisten pukeutuminen on huikean värikästä ja upeaa. Merta ja rantoja voi pällistellä ympäri kaupunkia. Hedelmät ovat pulleita ja värikkäitä. Kohteliaisuus, avuliaisuus ja anteliaisuus ovat myös ehdottomasti kauniita asioita. Niitä täällä riittää.

Maaria

Kemiaa Senegalissa 2011

2011-04-21T09:19:00.000-07:00

Koko blogi on luettavissa os: http://kyllikki-kolmaselam.blogspot.com

Jäin eläkkeelle viime kesäkuun alussa. Halusin, että ”kolmas elämäni” olisi kokonaan erilainen kuin kaksi edellistä jaksoa. Ensiksi muutin Turun seudulta Helsinkiin, jossa syksyn harrastin liikunnan lisäksi kirjallisuutta ja teatteria. Haaveenani on ollut saada asua eri kulttuurien keskellä ja oppia ymmärtämään elämää syvällisemmin. Laadin suosikkilistan, jonka kärkipäässä on Senegal, koska se on täysin eurooppalaisista valtioista eroava, sivistysvaltio, musiikillisesti mahtava, uskonto islamilaisuus jne. Tilaisuuden tarjosi projekti Turun Taiteilijaseuran kulttuurikeskuksessa (Sunu Keur) Senegalissa.

Koordinaattori Minna Maija sanoi, että voitaisiin hyödyntää kemistin koulutustani niin, että opettaisin paikallisessa koulussa. Senegalissa opetuskieli on ranska, vaikka tällä alueella puhekieli on wolof Olin jo luopua koko ajatuksesta ja pohdin osallistumistani muihin residenssissä menossa oleviin projekteihin. Sitten tuli ajatus, että voisin pitää koulussa (CEM Grand Yoff) 14-16 v koululaisille kemian kerhoa, jossa suullinen opetus tulkattaisiin ranskaksi. Otin Suomesta mukaani valokopiot noin 10 laboratoriotyötä varten ja yhden kemian kirjan, jossa on hauskoja trikkejä kemiasta (vähän silmänkääntötemppuja).

Viime hetkeen saakka olin epävarma projektin onnistumisesta. Lentokoneessa Pariisin jälkeen tuli tunne, että "kyllä tämä tästä". Alkuhankaluuksien jälkeen elämä oli kohdallaan ja voin alkaa katsella ympärilleni.

Ensimmäisenä iltana oli jännittävää tulla keskukseen ja kivuta toisen kerroksen kaisloista tehtyyn asuntoon. Olin tiennyt asumismuotoni, mutta kokemus oli sittenkin yllättävä. Asunnon läpi tuuli, kaikki äänet tulivat kadulta/hiekkatieltä talon edestä aivan kuin olisin ollut siellä paikan päällä. Ulkoa kuului ihmeellistä joikaavaa ääntä. Hanna kertoi sen olevan uskonnollista laulua, ikään kuin veisaamista ja päättyvän kyllä ennen puoltayötä. Laulajat kuuluvat uskonnolliseen "bai fall" (eli seuraa isää) -ryhmään. Ensimmäisenä aamuna heräsin pimeällä kukon kieuntaan. Sitten seurasi moskeijan kovaäänisestä rukoukseen kutsu. Moskeijoja on useita ja kutsukin kuului kuin kuorossa. Vielä aamun sarastaessa alkoi kuulua määkimistä, vuohet tuotiin kadulle päiväksi. Pienten lasten itku ja muutkin äänet sekoittuivat edellisiin. Päivisin onkin melkoinen meteli. WC-kulttuuri oli tuttu jo Espanjan maaseudulta 70 -luvulta. WC-paperi on ”intialainen”. Tiesin lähtiessäni, että hyvästi lämmin suihku kotiin paluuseen saakka. Naapurin vuohet saavat vihreätä heinää aamuisin, kun taas monet muut saavat pahvilaatikosta revittyä korviketta.

Kiertelin kaduilla ja markkinoilla. Yritin ymmärtää näkemääni. Tiesin aikkaisemmista kokemuksista muhamettilaisissa kulttuureissa, että kaikki eivät pidä tulla valokuvatuiksi, joten kysyn aina luvan. Yllättävää on ollut, että pari kertaa kuvaamisesta on pyydetty rahaa. Papujen murskaaja kehotti itse kokeilemaan työvälinettä ja voin todeta, että se on kovaa työtä. Nämä pienet koululaiset katsoivat ihmeissään, mutta opettaja ei suostunut kuvaan. Täällä opeteltiin jotakin yhteen ääneen kuorossa.

Lapset kulkevat kätevästi äitiensä mukana selässä ja äitien kädet jäävät vapaaksi pyykinpesuun tai kassien kantamiseen. Työtä on niin paljon, että leikkihetket jäävät vähäiseksi, mutta läheisyys äitiin säilyy.

Patsas kuvaa vanhalla kansansoittimella soittajaa ja sijaitsee Grand Yoffin taiteilijakylän portilla.

Odotellessani projektini alkamista kävin Grand Yoffin taiteilijakylässä, jossa eri alojen ihmiset asuvat ja työskentelevät.

Seuraavat päivät kuluivat katsellessa ja ihmetellessä. Naiset käyttävät yleisesti pitkää kietaisuhametta sekä samasta kankaasta valmistettua yläosaa ja päähuivia. Kankaat ovat värikkäitä ja kirjavia kuin elämä itse.

Lounasruoka on hyvää tosi suolaista ja vahvasti maustettua kalaa ja riisiä joukossa jokunen vihannes, joka laitetaan kokonaisena ja keitetty kaksi tuntia, joten ne ovat jo ”kuolleita” syödessä.

Minua alettiin kutsua senegalilaisittain Kumbaksi, mikä on osoittautunut erittäin kivaksi.
Sitten mentiin tutustumaan CEM Grand Yoff kouluun ja tapaamaan rehtoreita. Englannin opettaja Modouta olinkin jo tavannut useamman kerran residenssissa. Keskustelu käytiin ranskaksi. Puhuttiin ilmeisesti projektistani, mutta en tiennyt mitä. Apulaisrehtori, joka opettaa itsekin kemiaa valitti, että heillä ei ole välineitä eikä liioin kemikaalejakaan ja luokat ovat suuret jne. Olinkohan astumassa jonkun reviirille. Sanoin, että tarkoitukseni ei ole ostattaa mitään kallista vaan pyrin toteuttamaan kaiken olemassa olevilla resursseilla. Sovittiin, että koska keskiviikkoisin koulu päättyy klo 14, pitäisin silloin kemian kerhoa.

Menin seuraavat päivät kouluun klo 9 ja aloin hakea kemiaan liittyviä tavaroita ja kemikaaleja laboratoriotilassa, joka vaikutti biologian, geologian, fysiikan ja kemian yhteiseltä tarvikevarastolta, jollaista sotkua en ole koskaan aikaisemmin nähnyt vastaavissa tiloissa.

Takapöydällä oli kolme melko hyvää ihmisen sisäelimistön kuvaa (poikkileikkauksia, joissa näkyivät sisäelimet). Keskipöydällä oli kaaoksena biologian papereita ja toisella puolella kemian välineistöä. Pöydillä ja hyllyillä lojui ihmisen pääkallon ja muidenkin luiden osia, joita siirtelin siististi biologian puolelle. Alla olevat kuvat on otettu "siivouksen" jälkeen.

Parhaimmat kemian löydöt tein lattialla olevasta hajonneesta pahvilaatikosta, jossa päällimmäisenä oli roskiin menevää tavaraa kuten suuri kattoon ripustettava ilmansekoitin. Roskien alta löytyi alkuperäispakkauksissa olevia statiiveja, kouria, hioksellisia Liebigib -jäähdyttimiä, kumikorkkeja jne. Vesiputket olivat ruostuneet puhki ja tarvitava vesi kannettiin ämpärillä. Eipä ollut jäähdyttimiin kiertovettä. Muuia hioksellisia välineitä ei ollut. Takahuoneen kaapissa paksun tomun ja lian peitossa oli kemian perusopetuksen lasitavaraa kuten dekanttereita, erlenmeyreitä ja keittopulloja sekä pari lämpömittaria. Löytyi vielä pakkaustöä. Tavallisimmat hapot löytyivät myös. Kaksi isoa purkkia oli KOH –etiketin päällä, joten oletin niiden olevan mainittua kemikaalia.

Ensimmäisinä päivinä oli koko ajan mukana vahtimestari pitämässä minua silmällä. Luottamus minuun kuitenkin kasvoi nopeasti. Sain käytössä olevan (USAn tuen avulla julkaistun) fysiikan ja kemian yhteisen oppikirjan mukaani kotiin. Vahtimestari avasi oven aamuisin ja sain nyt olla laboratoriossa yksin. Pesin kaikki lasitavarat kolmeen kertaan kylmällä vedellä ja astianpesuaineella, enkä olisi voinut puhua sittenkään mistään puhtaudesta. Ostin paikalliselta Shellin huoltoasemalta tislattua vettä, jota on varattu auton akkuihin. Pikku hiljaa minulla alkoi olla kasassa välineitä ja suunnitelmia parin kerhokerran toteuttamiseksi.

Sitten kuulin, että opettajat ovat lakossa jo kolmatta viikkoa. Odotettiin viikko. Lakko jatkui niin, että opetusta annettiin vain aamuisin klo 8-9. Yhtenä aamuna poltettiin autonrenkaita kadulla koulun edessä. Ulkopuoliset olivat kuulema sytyttäneet palon. Portilla oli poliisivartio. Sovittiin, että joka tapauksessa aloittaisin kerhonpitämisen viimein 9.3. Sanoin, että minulla on kuudet välineet, joten otan kuusi työparia. Annoin projektille nimen "Chimie en pratique".
Kun tuli keskiviikko klo 14, oli ryhmässä 15 oppilasta ja vararehtori sanoi ulkona odottavan toisen mokoman. Sanoin, että tarkoitus on jokaisen oppilaan saada tehdä jotain omin käsin. Otan vielä toisen ryhmän perjantaisin ja sovittiin, että saisin pitää sen rehtorin oppitunnin aikana klo 12. Piirsin taululle kuvia työtavoista ja kirjasta kirjoitin ranskan kielistä tekstiä selitykseksi. Suomalainen Hanna toimi ”kielentarkastajana” ja tulkkina. Perjantaina ryhmään tuli 16 oppilasta. Vähän hälyistä oli, mutta oppilaat sanoivat pitävänsä ryhmästä. Vararehtori sanoi, että voidaanko ryhmien jäseniä vaihtaa, jotta mahdollisimman moni halukas pääsisi mukaan.

Opettajien lakon vuoksi koeviikko oli myöhästynyt. Viime keskiviikkona kokeiden päättyä klo 12 koululaiset lähtivät kotiin valmistautumaan seuraavan päivän kokeisiin eikä ryhmää pidetty.

Perjantaisin tai lauantaisin olen yleensä käynyt tutustumassa Dakarin keskustaan.

Avenue Pompidou ja Avenue Republique ovat hyvin meluisia ja ruuhkaisia täynnä turisteja, mutta myös kauppiaita ja kerjäläisiä. Samoin Itsenäisyyden –aukio. Kaupungissa on kuitenkin paljon ihania paikkoja, joissa voi vaeltaa rauhallisia varjoisia puistokatuja pitkin.

Lopulta olin hyvin väsynyt helteessä kävelystä ja jalkani särkivät. Löysin Dakarin keskustan länsi rannalta hienon hotellin. Kysyin portinvartijalta voisinko mennä ottamaan valokuvia. Paikka oli ihana.

Menin sisälle ja tilasin pullollisen paikallista Flag-olutta. Kun tarjoilija viimein toi sen huurteisen kylmänä, join elämäni parhaimman oluen. Vaikka olut maksoi kolme kertaa lounaani hinnan, olin hyvin onnellinen.

Toisen vierailuni pääkohteiksi suunnittelin käyntiä Kermelin kauppakeskuksessa, josta alla vasemmanpuoleinen kuva. Sisällä on mahtava ruokamarkkinapaikka. Kaikkia mahdollisia merenherkkujakin olisi saatavilla. Voisipa niitä laittaa täällä itse ruuaksi.

Toinen matkani kohde oli National Gallery, jonka näyttelyihin olin suunnitellut meneväni. Paikassa ei ollut yhtään näyttelyä.

Toinen taidemuseo oli sentään auki.

Tämä matka on kaikkea muuta kuin rantaloma viiden tähden hotellissa, mutta näitä kokemuksia ei pysty täysin kuvailemaan. Eläessään paikallisten keskuudessa ymmärtää elämää uudella tavalla.
Olen miettinyt täällä miten itsekeskeisiä ja tärkeitä me eurooppalaiset olemme. Tällaisella matkalla vaaditaan paljon sosiaalisia kykyjä jo asuessa ryhmässä, joka käyttäytyy omine tapoineen. Rohkeutta ja oman itsensä tuntemusta tämä vaatii myös. Matkalla oppii nöyryyttä ja ymmärrystä niitäkin kohtaan, jotka eivät aina ole niin miellyttäviä. Suomalaisina meillä on kaikkea eikä täkäläistä sellaista köyhyyttä voi edes kuvitella. Täällä perhe ja suku muodostavat turvaverkon Sunnuntaisin klo 8 alkaen keskuksen sisäpihalla alkaa meteli ja tunnelma on kuin jalkapallo-otteluun lähtijöillä. Siellä lähes kymmenen riuskaa miestä vetää ylleen suojavaatteita, kumisaappaita, hanskoja ja hengityssuojaimia. Käydään kiivasta keskustelua. Tunnin kuluttua Taf Taf projektin hankkima jäteauto tyyttää ja lähdetään joukolla keräämään roskia. Auton äänen kuultuaan taloista juostaan roskikset käsissä autolle niitä tyhjentämään. Miehet auttavat asukkaita roskiksien kantamisessa ja tyhjennyksessä. Rouvat lakaisivat talojensa edustalla olevaa hiekkaa ja siivilöivät siitä roskat pois. Tuli siistinnäköistä sunnuntaiksi.

Pidin kemian kerhoa taas keskiviikkona 23.3. Paikalle saapui 17 ensikertalaista. Kerhon aiheena oli vesiliuosten laimentaminen moolimäärän pysyessä muuttumattomana laimennuksessa (tasapainolauseke: lähtöaineen moolimäärä = laimennetun liuoksen moolimäärä).

Lähtöliuos oli 0,8 molaarinen HCl, josta tehtiin 100 ml 0,1 molaarista liuosta.
Koska lähtöainetta oli vähän tehtiin vain yksi laimennos kummassakin ryhmässä. Mittapullot olivat uusia ja hienoja muovikorkkisia. Tarkasteltiin happo-emästasapainoa ja indikaattorin (fenoliftaleeni) värinmuutosta happamuuden muuttuessa.

Oppilaiden innostus oli suuri. Koulussa ei ollut vielä käsitelty pH-käsitettä, mutta pikakurssilla ratkaisimme asian. Kysyin ymmärsivätkö ja niin he vakuuttivat. En kylläkään kontrolloinut ymmärsivätkö.

Statiiveihin laitettiin uudet hienot byretit ja opeteltiin niiden täyttöä. Lasihanojen puuttuessa byreteissä oli kuten nuoruudessani kumiletkun pätkä ja kapillaari. Meillä 60-luvulla letkun sulkijana käytettiin lasihelmeä. Nyt kun kokoisia helmiä ei löytynyt, käytettiin letkunsulkijaa. Byretistä liuoksen päästäminen oli hankalampaa kuin se olisi ollut oikeilla välineillä, mutta kaikki ryhmäläiset saivat kokeilla titrauta henkilökohtaisesti. Varoitin työn alussa, oppilaita, että käsitelkää byrettejä varovasti, koska ne ovat uusia ja kalliita. Byretteihin ei tullut naarmuakaan. Jos käsille meni happoa tai emästä, ne huuhdottiin välittömästi vesiämpärissä.
Valokuvia haluttiin yhdessä, kavereiden kanssa ja meistä ohjaajistakin haluttiin muisto. Täällä katukaupassa myydään edullisesti käytettyjä kännyköitä, joiden suosio on vielä suurempi kuin meillä kotimaassa. Niinpä kännykkäkuvia otettiin runsaasti. Perjantain ryhmään saapui 30 oppilasta, joista otettiin mukaan vain ensikertalaiset. Mukana oli kymmenen oppilasta, mikä oli sopiva ryhmäkoko. Perjantaina käsiteltiin samat asiat kuin keskiviikon ryhmässä. Tämän jälkeen alkoikin kahden ja puolen viikon kevätloma, joka päättyy 11.4.

Läksin lomalle St. Lousiin, joka on ihana kaupunki Atlantin rannalla 330 km Dakarista pohjoiseen. Turisteja oli tähän vuoden aikaan vähän ja koko kaupunki oli kuin suuri taiteen ja hiljaisuuden kehto.
Kevätloman jälkeen kemian kerho jatkui taas keskiviikkona 13.4. Mukaan tuli 10 oppilasta. Koska osallistujat olivat mukana ensimmäistä kertaa, kerrattiin vähän happo-emäs ja indikaattorikäsitteitä. Tehtiin bromtymolisininen indikaattorina koesarja, jossa oli hapon ja emäksen lisäksi vesijohtovettä, sitruunan mehua, viinietikkaa, coca colaa ja tuhkasta vedellä uutettu näyte. Paikallinen vesi oli lievästi emäksistä, kuten olettaa saattoi. Coca colan yhteydessä oli puhetta hampaisiin kohdistuvasta happohyökkäyksestä. Lisäksi piti valmistaa hiilidioksidia natriumbikarbonaatista eli ruokasoodasta happoa lisäämällä. Lähikaupasta ostamani lähtöaine ei tuottanut yhtään kuplaa eli olin saanut todennäköisesti kuivahiivaa. Minna Maija oli tulossa torstai-iltana residenssiin ja toi tullessaan leivinsoodapurkin Suomesta. Perjantaina 15.4. ryhmään tuli 22 osallistujaa. Hanna oli matkalla ja tulkkina toimi englannin opettaja Modou. Iso ryhmä oli energinen ja äänekäs, mutta Modoun basso sai oppilaat kuuntelemaan ja toimimaan ohjeiden mukaisesti. Nyt hiilidioksidin valmistus onnistui hienosti suomalaisella ruokasoodalla. Palava kynttilä sammui hapen puutteeseen dekanterilasin täytyttyä happea painavammalla hiilioksidilla. Hiilidioksidin tunnistusreaktiota ei voitu tehdä, koska siihen tarvittavaa kalsiumhydroksidia ei ollut mistään saatavissa. Otettiin taas valokuvia ja sanoin hyvästit tälle elämäniloiselle joukolle.

Olisin pitänyt kemian kerhoa vielä yhden kerran, mutta se olisi vaatinut joidenkin vaatimattomien kemikaalien hankkimista. Täällä niitä ei ole ostettavissa. Ehkä niitä olisi voinut tilata etukäteen jostakin.

Kerhon pitämisestä jäi itselleni hyvä mieli. Kovin pienillä resursseilla syntyi niin paljon naurua ja innostusta. Olisin palauttanut saamani oppikirjan Kebelle, mutta hän lahjoitti sen minulle muistoksi. Tämä on arvokas lahja, koska kirjat ovat täällä kalliita eikä sen vuoksi niitä ole käytettävissä kaikissa oppiaineissa. Minulle kuulemma on tarkoitus järjestää jotkin, en tiedä mitä. Kysyin, että voisiko mukaan tulla myös Hannan lisäksi Minna Maija ja Leena. Jatkoprojektien suunnittelu luontuisi samalla.
.

Happy New Year

2010-01-12T03:24:00.000-08:00

A new year has come and my days here in Senegal are counted, but memories from a splendid autumn 2009 are still captured in my mind.

Many Finnish friends have come and gone. Leea came in mid November to accomplish a hostel formation project, instructing three of the boys already working at Centre Sunuker in running a hostel. The project is proceeding very well. The formation is very practical, allowing the boys to participate in an active way. They have been on excursions, visiting hostels in Dakar as well as la Ministére du Tourisme for marketing and information regarding registration. The boys have been acquainted with the reception and with customer service among other things during the classes.

I have had the pleasure to get to know Merja, who was here for about two weeks in early December, to assist the local librarian Jean-Louis with new ideas for the library. Thanks to her, a library make-over is taking part as we speak. New bookshelves are about to be built, a table for the librarian has been arranged, the library has been given new lights and the chairs for the students are about to be renovated. The children, as well as the students of the neighborhood, have even gotten new books to read. As Merja arrived on the day of the Muslim Tabaski feast, she was almost literally thrown into the Senegalese kitchen together with the rest of the Finns, to prepare the Tabaski dinner with the Senegalese women. We spent the day eating, eating and eating, as well as wearing traditional Senegalese clothes made of colorful tissues. The Senegalese people do not go easy on the glitter when they throw a party.

Henriikka and Tapio left last week, after having spent almost two months here. Henriikka has been knitting with the children’s club, using colorful recycled tissues. She has been preparing new sheets for the center residence as well. Tapio arranged a lecture for the children’s club, presenting biofuel, purification of water and bleaching of hair among other things.

On the day of la Thamkarité, the Muslim New Year, the Children’s club went on an excursion to the lighthouse la Phare de Mammelle, thanks to the money donated by a friend of my family. The sun was shining as we went walking up the hill to the lighthouse and the view over the city was amazing. The children were so happy to smell the fresh air of the ocean and they played games together when we reached the top of the mountain. After spending a couple of hours at the lighthouse, we finished the day off by having hamburgers, ice cream and cake on a restaurant at la Virage.

The children have been very active during the last two months. Reetta, who came in late December accompanied by her sister Marja and her daughter Koivu, held a drama class for the children last Saturday. The class consisted of different theatrical games, which help them to express themselves. The children were surprisingly shy, but very gifted in their different tasks. Reetta will continue her work for the rest of January. The children will also be working with Liina this week, making ear rings of recycled bottle caps.
Working among the different projects taking part at the center, has been a rewarding and unforgettable experience. Santhiaba has a lot of possibilities, as there is a strong will of development among the people. I will miss the hospitality, the laughter, the fellowship and the compassion here. I will miss the late nights under the full moon, the kettle simmering on the gas fire as I play a game of Uno together with the boys of the neighborhood. All of a sudden, somebody starts dancing to tones of Youssou N dour while another is clapping his hands to the rhythm - ambiance is guaranteed. No hidden smiles, no worries about tomorrow. Welcome to centre Sunuker, welcome to Senegal.

Julia

Ilta Grand Yoffissa

2010-01-04T07:17:00.001-08:00

Seison Centre Sunukerin kattoterassilla. Dakarin taivas on tähtikirkas ja kellertävä puolikuu katsoo minua, ikään kuin väärin päin. Heinäsirkat sirittävät loppumatonta ja taukoamatonta lauluaan ja kissat tappelevat kattorakenteiden päällä. Niin, olen kaukana kotoa, tyystin toisilla leveyspiireillä; siksi kuukin näyttää erilaiselta ja minun silmissäni jotenkin virheelliseltä. Meren suunnalta käy suolainen tuuli. Vuosisatoja sitten tänne tulivat portugalilaiset, espanjalaiset, hollantilaiset ja englantilaiset merenkulkijat, valloittajat, onnennonkijat, orjakaupan harjoittajat ja muut oman voiton pyytäjät. Pysyvimmin tähän Afrikan läntisimpään kolkkaan pureutuivat ranskalaiset – Dakar on Ultima Thule, jättiläismäisestä mantereesta Atlantille kurkottava hento niemen kärki, kuin merihevosen pää vasten sinivihreitä maininkeja.

Jos koette ranskalaisuuden jotenkin vastenmieliseksi, tai suorastaan inhoatte sitä, älkää tulko tänne. Gallialaisuus kehittää aivan erityisen olemuksensa Dakarissa, tuhansien kilometrien päässä entisestä emämaasta – Senegal itsenäistyi Ranskasta vuonna 1960. Pieni poika puikkelehtii kadulla hiekan ja lampaiden seassa (pääosa kaduista on Saharan hiekkaa joka tunkeutuu kaikkialle) ja ryntää valkoisen naisen nähdessään suutelemaan tätä kädelle: Bonjour, Madame, ca va? Saatan kuulla tai kuvitella, miten vaihdetaan muutamat sanat, jotka itse asiassa eivät merkitse paljoakaan, mutta on tärkeää että ca va –kohteliaisuuden muodot tulevat täytetyiksi. Kotona pikku poikaa odottaa toinen maailma, monet sisarukset ja isä ja ennen kaikkea äiti, dakarilaisen perheen järkähtämätön tukipylväs, jonka työpäivä alkaa aamun sarastuksesta ja jatkuu iltamyöhään: imetystä, pyykinpesua, ruoanlaittoa – päivät seuraavat toisiaan katkeamattomattomana syklinä; ajalla ja ajanjaksolla ei ole samanlaista terävää alkua ja loppua, kuin me Euroopassa olemme tottuneet ajattelemaan.

Parturi-kampaaja pitää liikettään vaatimattomassa peltikojussa auki myöhään yöhön. Asiakkaita riittää. Liikkeessä on kyltti ’Haute coiffure’ – korkeatasoinen kampaustaito. Niin lukee pariisilaiskampaamoidenkin ikkunoissa ja varmaan kaikkialla ranskankielisessä maailmassa. Menen sisään, odotan vuoroani ja jo hetken päästä pääsen tuoliin. Minun kampaustoiveeni on yksinkertainen: vain yksi millimetri hiuksia jää, un millimetre seulement, ja näytän varmuuden vuoksi vielä sormillani. Parturi ajaa myös partani taitavin ottein ja niin on asiakas valmis. 1000 Afrikan frangia, mikä on kohtuullinen korvaus. Kiitän ja lähden ja rohkenen vielä toivottaa hyvää joulua, vaikka olen varma siitä, että parturini on muslimi. Bon Noel, hän vastaa iloisesti.

Haute couture, korkea ompelu, on sekin Senegalissa hyvin tunnettu käsite. Se täällä myös hallitaan – taitavat räätälit loihtivat basin-kankaasta loistavia luomuksia niin naisille, miehille kuin lapsillekin. Toisin kuin moniaalla vanhassa Euroopassa, täällä ei ole häpeä uroksen komistella sulillaan; miehet pukeutuvat vähintään yhtä hyvin kuin naiset. Pienimmästäkin syystä tämä kansa laittautuu parhaimpiinsa ja lähtee kadulle näyttäytymään. Heidän seassaan kävellessäni tunnen itseni epähienoksi ja karkeaksi maalaispojaksi; vaatteeni ovat yksinkertaiset ja likaiset ja askeleenikaan eivät tunnu sopivan täkäläiseen eleganssiin. Askeleeni ovat liian kömpelöitä, liian pitkiä loikkia. Parfyymien ja partavesien tuoksu tuntuu voimakkaana (itse käytän vain deodoranttia silloin kun on pakko). Dakarilainen – tai tarkemmin: grand-yofflainen – kulkee hitaasti ja arvokkaasti, hän soljuu lähes majesteettisesti ohi ja yli kadun roskakasojen ja rakennusjätteiden ja lampaanulosteiden; jotkut naiset vielä taakkaa päänsä päällä kantaen.

Dakarilaisen lähiön katu on elämän läpileikkaus, ei vain liikenteen kulkuväylä, vaan leikki- ja pelipaikka, kaupantekopaikka ja yleinen olohuone. Sinne kokoontuvat paitsi lapset leikkimään myös aikuiset vaihtamaan kuulumisiaan ja selvittelemään keskinäisiä välejään. Miehet omiin keskusteluryhmiinsä ja naiset omiinsa. Ihmisten kielellinen tietoisuus ja todellisuus on kaksijakoinen: ranska on virastojen, koulutuksen, lehdistön, yleensäkin järjen ja kirjoitetun elämän virallinen kieli; ranska on myös ikkuna suureen maailmaan; kotoisen kommunikaation kieli, tunteiden kieli ja lasten todellinen äidinkieli on yksiselitteisesti wolof.

Poikkean sisälle pikku myymälään – täällä niitä riittää tuhkatiheässä, lähes joka kadun kulmassa. Une grande bouteille d’eau – suuri pullo vettä, pyydän. Pieni, laiha poika raahaa suurta, pölyistä vesipulloa tiskin takaa, pyyhkii siitä pölyjä, avaa rautaristikkoisen välioven joka erottaa myyjän asiakkaasta ja tässä tapauksessa kaksi kulttuuria ja maanosaa toisistaan. Poika antaa pullon minulle. Mieleeni palautuvat muutkin ostokset, jotka on tehtäväksi annettu. Une baguette, ja saan haluamani pitkän patongin. Se on kääritty vanhaan tunisialaiseen sanomalehteen. Puristelen sanomalehden läpi; ei aivan onnistunut paistos tällä kertaa, kuori on jäänyt hieman liian pehmeäksi ja sitkeäksi. Oikeassa baguettessa kuori on rapea. En kuitenkaan ryhdy opettamaan poikaa, sillä tuskin hän on leipää leiponut.

Yhtäkkiä muistan vielä viimeisen ostoksen, joka on vaikein vaikka se on pienin. Tapailen hetken valkosipuli-sanan ranskalaista ääntämystä: olen nähnyt sanan lukemattomia kertoja mutta vain harvoin, jos koskaan, lausunut sitä, mikä tekee tilanteesta piinallisen: ail, l’ail – niin, itse asiassa pitäisikö siinä olla kaksi pistettä i:n päällä, jolloin ’ai’ ei äännykään diftongina, vaan vokaalit erillisinä. Niinpä mutisen vain ’ai, ai’ ja poika lähtee hakemaan varttuneempaa apua takahuoneesta. Saan valkosipulini, kiitän ja lähden. Matkalla mietin, mahtoiko valkosipulista tulla maksetuksi ylihintaa – samapa tuo, sain kaiken mitä minut oli lähetetty hakemaan, mikä takaa ystävällisen vastaanoton asunnolla.

Muistan, että perillä minua odottavat ihanat canapé-leivät, joita lähikaupasta ei saa. Ne onkin ostettu toisesta maailmasta, Dakarin keskustan Georges Pompidou –avenyyltä olevasta Patisserie et Boulangerie –kaupasta. Se liike on kuin suoraan Pariisin tai Lyonin kortteleista tänne lennätetty. Vain osa myyjistä on hieman erinäköisiä, mutta käytökseltään vähintään yhtä hiottuja kuin esikuvansa: asiakas on heille kuningas tai kuningatar, jota palvellaan ei vain ystävyydellä vaan suoranaisella intohimolla. Jään pohtimaan, miksi juuri Georges Pompidou, Ranskan viidennen tasavallan toinen presidentti, virassa kenraali de Gaullen seuraaja on saanut antaa nimensä yhdelle Dakarin valtakaduista. Asialle on objektiivinen selityksensä. Pompidou ja itsenäisen Senegalin ensimmäinen presidentti, Leopold Sedar Senghor, olivat opiskelutovereita Ranskassa ja Pompidou salakuljetti maailmansodan aikana Senghorin runoja vapaaseen maailmaan. Kirjallisesti suuntautuneet valtiomiehet olivat elinikäisiä sydänystäviä ja senegalilainen ei unohda ystäväänsä. Eivät silti aina unohda ranskalaisetkaan: Senghor pääsi Ranskan Akatemian, Academie Francaisen jäseneksi, mikä on ulkomaalaiselle äärimmäisen harvoin suotu kunnianosoitus.

Vihdoin olen takaisin Centre Sunukerilla. Tarpominen pimeässä hiekkaisilla, upottavilla kujilla vaatii veronsa. Lautaisen ikkunaluukun ja kaislaseinien läpi kuuluvat Grand Yoffin äänet. Joku huutaa, joku toinen laulaa, joku vaimo haukkuu miestään koväänisesti wolofin kielellä. Kissat tappelevat edelleen, lapset kiljuvat, laulavat ja itkevät; sirkat sirittävät entistä kovempaa. Lampaat määkivät epäsäännöllisesti ja yksitoikkoisesti; viereisellä kattoterassilla huutaa televisio ranskankielistä ohjelmaa avoimen taivaan alla. Nukahdan vaivalloisesti Dakarin ääniin. Aamuvarhaisella minut herättää moskeijassa rukoustaan huutava mullah ja naapurin iäkäs kukko. Kumpikaan ei ole erityisen musikaalinen, mutta olen kohtalaisen onnellinen, koska Afrikan paras hetki on sarastuksen aamunkoi.

Tapio Salmi

On est ensemble

2009-11-24T14:40:00.000-08:00

Greetings from sunny Santhiaba and Centre Sunu Ker. Great things have happened in just a few weeks time. My assignment when coming here was to assist the coordinator who has fallen ill, but finally I ended up at the hospital myself for a couple of days. This has not stopped the centre from blooming of activities and joy.
The last few weeks have been all about preparing the visit of our Finnish guests, who arrived one week ago. The residence has gotten a whole new touch, as the floor has been painted in a light brown colour, new carpets have been bought and the rooms of our guests have been decorated and cleaned. Also, a new cupboard for drying dishes has been built and installed in the residence kitchen. Henriikka, Tapio and Leea finally arrived last week. They are here to complete their individual projects, thus I am no longer the only toubab, (Wolof meaning white person), in the neighbourhood.
We are very happy for the arrival of our new guests and are already introducing them to the city and the Senegalese way of living. We have been sightseeing around the city centre, buying tissues and accessories, bargaining with sellers as well as getting a glimpse of the beautiful beaches of Dakar. They are integrating very well.

Not only have our Finnish guests arrived last week, the library has also opened its doors with great success. Approximately sixty children lined up outside of the library on Wednesday afternoon, which is more than the year before. Our librarian Jean-Louis took great care of them, helping them with the registration. What’s more, new books for children and adults can be borrowed, thanks to the donation and cooperation of the American embassy, which has given us books and magazines in both English and French.

The illiteracy course is continuing successfully, with a classroom now completely crammed with both new and old students. They are all making great progress. Many of them are about to finish their ABC book and can now continue on with reading other books and newspapers. As the students and I are getting to know each other better, I also get ideas of how to motivate them to develop their career goals. Pascal and I are working together with students of three different levels, giving each student the liberty to work at their individual level. We usually discuss a certain topics all together in the beginning of the lesson to practise expressing oneself orally in French. Later we continue on reading and writing letters, with the help of newsletters or interesting magazines. The centre gave the beginners books of their own to motivate them and help them economically.

There are now about 27 children participating in the children’s club, which is taking part twice a week. The children have been using their creativity to make necklaces and bracelets from garnish pearls and shells. We are also making paper bags from recycled paper and are at the same time discussing topics as moneysaving, health and work. Every time there are drums or singing involved during class the ambience immediately rises among the children. Henriikka started working with the children last Saturday, teaching them how to make bags from used tissues and plastic bags using a knitting method.

I am grateful to have been given the possibility to participate in the every day life of the people living in Santhiaba. Sometimes I climb the stairs to the roof, looking out over the rooftops of the suburb. I have now come to see the structure in what seemed to be a mess at the first glimpse of a Finnish eye. The terranga, the respect among religions, the security and the salutation procedure are things that fascinate me. I arrived in this country alone but I will be leaving with a new family. If only the Finnish culture could learn from a people that regards everyone as their brothers and sisters. On est ensemble.

Good night from Africa

Julia

Bonjour a vous tous

2009-10-24T13:14:00.000-07:00

Time passes quickly. Centre Sunu Ker has been my home for five weeks now and I already feel integrated with the people living here in Santhiaba. I came to Senegal to complete my internship in French as well as to assist the coordinator of the center, who has fallen ill. Since my arrival, during the period of Ramadan, the activities of the center has been on hold, until two weeks ago when the courses in analfabetism and the children s group started. The activities of the center are evaluating with time. Two weeks ago we started preparing the studio for the childrens club. It s been a lot of hard work since the studio was partly damaged during the rain period. We cleaned, scrubbed, rebuilt and threw away unneccessary material. When the children finally arrived on Wednesday afternoon the studio was as good as new. The motivation of the children was amazing. They were full of inspiration and presented many ideas for the Autumn classes. We already started discussing their future goals and ideal professions. The children s club teaches them to work hard in order to reach their future goals. The children of Santhiaba are the future of Santhiaba. The children s club does not only bring them closer to each other, it also teaches them moral, respect and broadens their general knowledge. They learn how to express themselves through theatre, painting, dancing, building, inventing, decorating among other things.

The literacy courses held for illiterate adults also started two weeks ago at Centre Sunu Ker. Adults of three different levels participate to practice their writing skills as well as their reading comprehension. I find this class particulary important for the people of Santhiaba as it enables them to reach a higher education and improve their French language skills.

The library, one of the few public libraries in Senegal, opens its doors in early November. We have already bought new childrens books in French and we are also about to update the rest of the library.

The locals are showing me around town and I find myself sharing a glass of Senegalese tea together with their good old friends from back in the days and listening to stories about how Centre Sunu Ker has unified a people who grew up having nothing. The center has a lot of capacity to make a change in on of the suburbs of Dakar. The solidarity of the Senegalese people is perhaps what strices me the most with this country. People live here in peace and help each other out when times are rough. Even the rooster and the cat eat together, side by side. I have already found my way to the Senegalese citchen to prepare the thieboudien, having the wife of the coordinator as my master. I study her way of cutting onions in her palm with fascination and I realized that we have a lot to learn from each other. Tuuti tuuti rek, as they say in wolof.

Julia

2008-08-07T16:21:00.000-07:00

We have now been here almost a month during the rainy season. With a group of 13 year old kids we had a little workshop. It was great time with the children making kites and after flying them in the Bceao beach even it wasn't so windy there at that day. For the kites we used recycled materials, such as plastic bags and pieces of cloth and decorated them colorfully. Only line was bought before.

We are also making a big map of Santhiaba with this group. Next time the children will paint it and mark the important places in the area of Santhiaba.

Eline & Maria

"We are team"- projets avec les enfants et les femmes

2007-06-17T12:07:00.000-07:00

Bonsoir!

En ce moment j'ai (Ida) passé 19 jours ici, et je sent en même temps que je comprends un peu de la vie et des conditions sénégalaises et que il me reste beaucoup à découvrir.

J'ai commencé mes premiers jours ici par faire des choses ordinaires: aller à la station Shell, à la plage, au marché, boir de l'attaya avec les gens du centre, manger du thiebou djen, sortir pour voir Mbaye Dieye Faye et bien sûr suivre les programmes qui ce passent au centre: la soirée de femmes, l'alphabétisation, lire avec les enfants qui viennent à la bibliotheque etc. Nous avons eu de noms sénégalais avec Lisa comme d'habitude ici (Lisa=Founé & Ida=Adja), et je me suis senti à l'aise assez vite. Les gens de centre sont très sympas et on se sent bienvenue directement. Il y a toujours quelque chose dont on peut discuter et rigoler et on est jamais toute seule, comme Babacar a dit: "We are team" / "on est ensemble" :).

Quand ma première entière semaine à Santhiaba à commencé je suis allée à Kër Soda pour obsever les leçons et faire des cours moi même. Je pense que ce stage que je fais ici est absolument celui qui me fait réflechir le plus. Même si ca se voit que Kër Soda est une bonne école, les conditions sont tellement differents en comparision avec les conditions en Finlande. Plus que 50 élèves dans une classe, moins de materiels etc. Les enfants sont en même temps plus polis et impolis: ils viennent te saluer, ils disent "madame", mais ils sont aussi habitués à des manières plus sévères pour leur faire écouter (seulement dire sert à rien).

Chaque fois que je marche quelque part ici à Santhiaba il y a des enfants qui me disent: "Ida, Ida, bonjour", parce que j'ai eu la possibilité de faire des cours à l'école Kër Soda et HLM Patte d'oie et le club de théatre que nous avons commencé avec Johanna et Omar et le club de la droite de l'enfant où j'ai participé. Ca chauffe de remarquer que je suis quelq'une ici, il y a des enfants qui me connaissent, qui sont contents de me voir.
J'aimais bien les jeux de théatre que nous avons fait cette semaines avec les enfants, ils sont bien participé, même si il faudrait travailler beaucoup avec la concentration avant de faire de grand spectacle. Les garcons sont déja très ouverts pour prendre des rôles improviser, mais j'éspère qu'on aura des filles aussi la semaine prochaine.

Avec Lisa et Johanna nous avons aussi commencé à donner des cours concernant la séxualité pendant les soirées de femmes. Elles étaient interessée et sont poser beaucoup des questions et nous avons senti que c'est vraiment un thème dont il faut beaucoup discuter. Ici la séxualité, l'information des risques, de la protection etc, sont tous un peu tabu, il reste milles de questions non-repondues.

La semaine prochaine je vais encore à l'école avant les compositions et les vacances, mais après ca c'est fini. Il ne me reste que 11 jours, donc je vais continuer le club de théatre jusqu'à la fin, mais quand même je sens que ce n'est pas assez. Je voudrais rester plus longtemps pour vraiment faire les enfants se développer à jouer du théâtre, et pour vraiment connaitre le pays et la culture sénégalaise. Mais il faut que je retourne en Finlande pour travailler là bas en juillet...
Le conseil que je donne aux finlandaises qui vont venir: restez plus qu'un mois pour pouvoir atteindre ce que vous voulez ici. Chaque projet prends son temps.

Je suis vraiment contente d'être ici et les gens du centre sont des amis qui donnent de la force pour essayer des nouvelles choses même si on ne connait pas encore les traditions ici. J'éspère que je peux ammener à Finlande un peu de la franchise, la terranga et l'aimabilité que j'ai rencontrée ici.

Bëgg naa leen!

Adja (Ida)

2006-12-22T13:17:00.000-08:00

hello
how are you
We have now been some days working full time documenting thesenegalesse cooking in different houses and dishes; it;s been a greatexperience though which we think we have acomplished much more than weexpected; as women of all ages have been really helpful and patientthough the whole process: they also have been making differentrecepies cooked in all kinds of houses; so the material is verycomplete and complex;so far this is all the good stuff; the bad news is that our camera;that has never before given us any problem; has broken and we callednikon and they say it would take something like two months to have itrepaired; so we cannot take anymore photos what is very sad for us...still as I said we have much more material than we have from othercountries; but is a pitty this accident happened;cest la vie!
warmest wishes
itziar and ivan

The Espanish In Santhiaba

2006-12-19T11:46:00.001-08:00

Hello all: after a really nice week in Santhiaba; getting used to all the new things surounding us;
today we started our cooking project; we haven't gone through the material yet but we feel very happy about the result of the experience; luckily we started with Babacar's family who were all very opened; helpful and patient during the whole photo sesion:
it has been incredible seeing the complexity and long elaboration of the daily food: we are documenting the whole process of lunch; from the market place selecting the ingredients and talking with the neighbours; the cooking and finally all the family eating in the patio
tomorrow and during all the week we continue with the pictures on differen recepies
back to you soon
best
itziar and ivan

The Espanish In Santhiaba

2006-12-19T11:46:00.000-08:00

Kid's work shop

2006-10-04T16:43:00.000-07:00

Today we( me Modu, Veera,Maija and Minttu) have again passed good whiles with kids .They were twenty one kids who assisted at the two sceanses that finish girls have assisted .
In the the morning they were twelve and worked by painting papers ,and drawing up after .
In that group kids are four to six years old .
After midday it was the round of the more older like eight nine to fourteen years old .They were nine ones to be presents .
This sceanse have I thing recorded a bit success.Children feel more interested by those work shop .Interest that that I have noted today and wich keep my attention is that :the topic was to discuss with kids about hygieny in general .This has permitted to kids to expose their knowledges about hygieny , it seems that they have understood a bit well .They know already importancy of hygieny and consequenses.
After that sceanse of discussing kids were invited to draw together what they want to reproduce from the subject that we were talking about ( hygieny) .Pictures on that paper were various and and talktives .
I wish success to that right's kids program because children are the first pillar of Santhiaba's environnementally development .

Art project with kids

2006-10-03T15:02:00.000-07:00

Today we toubabs had a fist lession with Childrens Rights Club. We were talking about environment, garbage, recycling etc. First group (3-7 years old) kids drew their favourite place, which was this street. They learned the basic colours and how to mix them. Second group (about 8-13 years old) made a colour circle and painted pictures of their homes and family members. Pictures became really nice allthough they had never used a paint brush before. Now those paintings are hanging on the wall of Sunu Keur and exhausted toubabs went to the nearest beach to relax for a while.

Adults have started english lessions for the first time. They have got a local teacher and 3 lessions a week. Sounds good to me, because we do not speak French. We learn a little more wolof every day and we get along just fine!

We are astonished by the senegalize friendliness and how easily we have settled down here in Sunu Keur. Project with children continues tomorrow morning and we: Tall, Short and Crazy need some sleep. (Babacar gave us names, in wolof of course)
Ba ci kanam! Toubab Veera

New tubabs in town.

2006-09-29T14:24:00.001-07:00

New tubabs Veera, Maija and Minttu have arrived in Sunu keur. We feel warmly welcomed here, people are very nice and we are enjoying our time. Maija's luggage was stuck first in Amsterdam and then in Lisbon, but should be arriving today in Dakar. We'll see. Otherwise everything is allright. We have already been swimming and shopping in the market place. Today we went to see the weavers near by. The lovely and funny children from the neigbourhood come to see tubabs every morning and everyday :)

les activités de septembre

2006-09-22T05:16:00.000-07:00

BONJOUR .
çela fait longtemps nous avons pas donner des nouvelles de SUNUKER .
Mais tout marche trés bien .
Nous avons commencer les courts de vaccance en début de semptenbre en collaboration avec
"KER SODA " et le CENTRE SUNUKER ça a trés bien marcher et tout le monde étais content surtout les jeunes filles et graçons qui était les concernés.
Les courts tire a sa fin mes l'objectif est atteint, c'était de donner une bonne éducation aux enfants et de les aider vonlontairement a mieux voir les choses et a avoir une bonne compréhension au niveaux de leurs études .
On éspére de tout coeur continuer ce genre de projet dans l'avenir avec les enfants !!!

AWA CHEIKH: a beaucoup travailler pour le centre pendant ce moi de semptenbre avec les petites filles et garçons sur l'ART et de la recupération .
elle vas prendre un repos d'une semaine pour préparer les ouvertures des classes qui aura lieu dans bientot.
Pendant çe temps nous allons contacter OMAR SOW un artiste qui était en finland en 2004 et veulent participer vonlontaire dans le projet !!!

Modou et Omar sont entrain de faire un plan d'activités pour le club des droits de l'enfants avant l'ouverture des classes ils veulent organiser des concours de lecture,dictée,dessin et aussi faire du théatre,et organiser une jounée d'investisement humaine a l'école avec les enfants en collaboration avec les éléves de l'école HLM ect!!!
des cadeaux seront prévu pour les meilleurs éléves !!!

Sidibé continue de donner des courts dART aux jeunes de santhiaba dans le centre
et en méme temps il utilise le centre pour ces activités personnel!!!
bien des choses a vous tous soigner vous bien du coté de la finland
babacar

TOUT MARCHE BIEN A SANTHIABA!

2006-09-04T14:06:00.000-07:00

BONJOUR !
beaucoup de chose sont passer dans le centre c'est dernier temps-ci!
SIBIBE a fini sont travailles qu'il fasait pour le centre et vous allez voir quelques oeuvres de lui méme, et les jeunes de santhiaba pendant la journée sénégalaise qui aura lieu en finland dans ce moi de septembre !!!
il continue toujour a travailler dans le centre il a commencer a donner des courts de teinture,batik et de la peinture il y'a plus de 20 éléves hommes et femmes qui viennent régulierment dans le centrepour apprendre l'ART !!!
SIDIBE et les autres artistes fréquente le centre pour faire leurs travailles personnel !!!
BINTOU a beaucoup travailler avec les éléves et les petites filles de santhiaba sur les crochet et les nappes de table ces oeuvres seront exposer pendant la journée sénégalaise !!!
nous avons aussi fait une campagne de sensibilisasion sur les poubelles qu'on'a reçu à
APROSEN beaucoup parmi les bénéficiéres on comprit le message !!!
nous avons vue nous méme que les gents utulise les poubelles pour les oudures ménégére
MODOU,OMAR espére organiser une semaine des droits de l'enfants dans ce moi de septembre il y'aura de la lecture,du jeu,théatre,conférence sur les droits de l'enfant goutter et cadeaux pour les meilleurs enfants !!!!
du courage pour SOULEYMANE et ALBERT les sénégalais de finland !
nos pensés vous accompagne KIITOS
BABACAR

2006-09-03T08:27:00.000-07:00

départ de krista Juhan

2006-08-12T06:19:00.000-07:00

BONJOUR !
krista et johan sont parti hier ils ont laisser derrier eux la tristesse!
aujourd'huit chaqu'un ce sens seule dans le centre ,
comme disait krista il n'est jamais facille de voir quelqu'un partir, sans savoir quand on se voit!
aprés tout ce qu'il ont fait a santhiaba Johan a beaucoup travailler sur les ordinateurs et il a donner des courts aux habitants de santhiaba,Krista a étais toujours présent a coté des enfants qui vont étre eux aussi triste !!vous méritez une grande réconpense et merci mille fois pour tout ce que vous avez fait dans notre quartier votre place est toujours parmi nous ont vous acceuillerez toujours a bras ouvert KIITOS !!!
sinon le trvaille continue avec SIBIBÉ notre cher artiste qui a commencer sont travaille de teinture batik aprés avoir fini avec la fontaine qui est accompagner de NDIAGA ET SIRÉ !
il est quelqu'un qui est soliciter par tout le monde mais quand il est engager il vas jusqu'au bout
par sont manque de temps il travaille les nuit dans le centre sunuker et ca avance bien !!!
BINTOU avait un congés de 3 semaine a cause du centre aéré organiser par KEUR-SODA
mais elle doit reprendre ces courts aujourd'huit si tout vas bien incha allah !!!
les femmes avance trés bien avec leur travaille,mais il reste toujours des petit choses a régler avec eux et tout marchera trés bien d'içi la fin de ce moi espéront!!!!
SOULEYMANE avance trés bien avec ces courts mais c'est domage parce que il vas bientot nous quitter mais on'est entrain de voir quelqu'un disponible qui peut le remplaçer jusqu'a sont retour en finland . pour cela j'ai contacter ALBERT si il y'a qualqu'un disponible a KEUR-SODA
on 'est entrain de voir !!!
les courts de vaccance débuteront bientot avec les enfants de santhiaba en collaboration avec les enseignants du quartier !!!bien des choses a tout ce qui notre blogger
mille bisou a tout nos amis(e

2006-08-12T05:10:00.000-07:00

Lien aux photos

2006-08-01T03:50:00.000-07:00

Bonjour !

La fontaine est en train d'être peint par Sidibe, le Ministre de Jeunesse s'a finalement intéressé par nos travaux dans le centre, et Souleymane a acheté des livres sur la littérature africaine pour la bibliothèque...

Autrement dit, tout va bien au centre Suñu Kër ! Pour cela, nous les finou-finous pouvons partir tranquillement à Casamance en vacance avant de rentrer en Finlande. Nos projets, les cours d'informatique de Johan ainsi que mes cours des droits de l'enfant ont finis la semeine passé, et on est très content ! Ce qui me rende encore plus content est que le club des droits de l'enfant ainsi que le cours des femmes vont continuer même après mon départ :)

Voilà, au sujet principal : Johan et moi, nous avons pris beaucoup de photos pendant notre sejour, et les photos ce trouve avec le lien s.ehnberg.net/senegal/

Dans la cite vous pouvez voir des photos sur la fontaine, les grillages, les cours de l'informatique et les cours des droits de l'enfant... ainsi que des autres belles souvenirs de Santhiaba.

Nauttikaa siis kuvista!

Bisous de Krista

Photos sur la fontaine

2006-07-20T02:21:00.000-07:00

fontaine

2006-07-18T10:47:00.000-07:00

un grand bonjour a tout ce qui lit notre blogger !!!

aujoud'huit on'a travailler sur la fontaine avec une chaleur insupportable,
mais les ouvriers a TAPHA MBAYE on réussi a poser la GLOBE TERRESTE
ils ont entrer de faire les finissions et ca commence a prendre forme petit a petit
on aimerais bien vous faire voir les foto mais on'a un probléme avec l'ordinateur
pour le télécharger mais de toute facon vous aurez les foto aujourd huit ou demain (incha allah)

le plombier était présent et il a brancher les robinet et il est presque fini avec son travaille.
l'artsite qui nous fera la GLOBE sera là aujourd huit on vient de l'avoir au téléphone il nous a promis de passer ce soir
le menuisier a un travaille a faire avec le toit qui ce trouve sur place il commencera d'içi la fin de semaine
on'a réunion ce soir pour parler de l'évalution du travaille de la fontaine, l'envirronnement
et préparer pour la sensibilisation des poubelles et le prochain( set sétal) NETTOIMENT de la rue et sur les autres activités du centre !!!
on vous mettra au courant dés que il y'a un nouvelle dans le centre
ba béneen kiitos

La fontaine !

2006-07-16T11:46:00.000-07:00

Cher/e/s ami/e/s,

Je suis contente de partager les nouvelles de Santhiaba avec vous tou/te/s en Finlande !

Johan, Modou et moi, nous sommes parties à Touba pour faire connaissence avec les fondements réligieux du Sénégal, et pendant notre voyage le travail sur la fontaine "Maapallokaivo" a bien commencé. Tafa Mbaye a fini les dessins la semaine passée et le travail pratique est commencé hier, quand les travailleurs ont construit la globe terrestre dans le rue dehors le centre. Aujourd'hui le travail a continué toute la journée : d'abord, la globe était porté à Misira. Arrivés à Misira, les travailleurs ont disjoint la vieille fontaine et construit des bonnes fondations pour la fontaine. Cela va secher jusqu'à demain, où la globe va être placée sur les fondations.

Même l'entourage de la fontaine sera amélioré. Tafa a déjà construit des bancs pour les gens qui attendent l'eau, et même le toit sera reconstruit. Le but du travail est de faire de tout l'entourage plus beau pour les habitants de Misira.

Les grillages sont finis et les arbres sont achetés (voir photos). Pour l'instant les arbres attendent leur destin dans le jardin du centre, et bientôt ils seront plantés dans les rues près de Suñu Kër.

Ja vais mettre à jour le travail sur la fontaine demain, donc ba suba, à demain.

Bisous de Krista

Poubelles et grillages

2006-07-12T09:06:00.000-07:00

Une dizaine de members de la JASG se sont réunis dimanche passé pour mettre ensemble des idées de comment avancer avec les travaux du centre et de l'association. C'est très bien passé : la réunion, ainsi que la fin de la coupe du monde de foot, ont vraiment fait les actifs du JASG oublier la chaleur.

Les trois derniers jours ont été plains de travail sur le projet de l'environnement. Capitaine, un ami de Babacar qui habitait Santhiaba il y a quelques années, est venu pour faire des nouveaux grillages pour les arbres. Il a eu l'aide de Babacar, Siré et Doudou dans le travail. Pour moi, le travail semble assez dangereux (voir photos), mais les hommes m'ont assurés qu'il sont bien habitués et que rien ne va leur passer s'ils font attention... A coté des grillages, Capitaine a même réparé des chaises en fer qui a été donné au centre.

Ndjaga a commencé a faire des logos avec le text "Centre Suñu Kër, Taf Taf" sur les poubelles que nous avons recu d'Aprosen. Dans quelques semaines, nous aurons une réunion pour les habitants de Santhiaba pour montrer comment utiliser les poubelles. Quelques hommes politiques seront invités à la réunion, et nous esperons qu'ils s'interesseront pour le travail qui est faite ici au centre.

A cause d'un manque de l'éléctricité pendant les derniers jours, nous n'avons pas pu avoir tous les cours d'informatique. Le bureau est quand même bien utilisé par les jeunes qui sont en vacances, chaque minute quand il y a du courant.

Hier nous avons eu le cours de discussion des femmes, et comme nous avons Malin, l'infirmière norvegienne, avec nous pendant les séances du mois de juillet, on a traité des sujets sanitaires. Les artistes finlandais qui viennent ici l'automne vont continuer les séances par traiter d'autres sujets qui concernent les femmes.

Johan et moi, nous avons acheté un djembe professionnel aujourd'hui, et maintenant Alioune va me donner des cours pour que je devienne aussi professionnelle que le djembe :)

Soignez-vous bien, tous les finou-finous. A la prochaine!

Bisous de Krista

Debut juillet

2006-07-04T08:11:00.000-07:00

Salut tout le monde !

Minna est partie samedi passé, et sa départ a rendu les habitants de Santhiaba un peu tristes. Il n'est jamais facile de voir quelqu'un partir, sans savoir quand on se revoit. Mais il faut quand même laisser les choses tristes dérrier et avancer avec un bon ésprit, c'est exactement ce qui c'est passé dans le centre.

Les cours d'informatique de Johan sont bien aimés. Comme normale, c'est Johan qui gère les classes et moi, Krista, qui traduis touts les mots informatiques bizzarres le mieux que je peux. Nous avons cours chaque jour à 11H et à 18H, et le plus souvent il y des elèves assis vers tous les quatre ordinateurs. Aujourd'hui nous avons traité les médias sur l'internet, comment trouver des magazines, des videos et des stations radios. C'est bien passé, et on continue l'après-midi.

Mardi passée, il y a une semaine, nous avons commencé le cours de discussion pour les femmes, où on traite les sujets de la femme. C'était un succès : nous avons distribué 15 cartes d'invitation et finalement 25 femmes sont venues ! C'est Nabou et moi qui gèrent les discussions, moi en francais et Nabou en wolof. Nous sommes toutes d'accord que c'est très important pour les femmes de pouvoir discuter dans sa propre langue. La semaine passé nous avons discuté des sujets qui intéressent les femmes, et ce qu'on a remarqué c'est que les problèmes des femmes sont à peu près les mêmes n'importe si on est sénégalaise, finlandaise, riche, pauvre, jeune, vieille... Mardi passé on a commencé par parler de différents types d'amour, et aujourd'hui nous allons parler de la galère, cela veut dire la vie dure. J'attends déjà le soir !

Modou et Omar ont mis ensemble 32 enfants de Santhiaba pour créer un club des droits de l'enfant pendant l'été. Nous avons eu les premiers réunions dimanche et lundi passé, et dans les semaines qui viennent on va travailler chaque vendredi après-midi sur les droits de l'enfant. Oh, que je suis contente ! Nous allons nous concentrer sur deux droits particuliers : le droit à l'éducation et le droit à l'environnement sain. Dans le cadre du club les enfants vont mettre ensemble un bureau qui consiste de trois filles et trois garcons pour faire du travail plus organisé. La semaine passée, j'ai fait visite à l'organisation EDEN (Education et développement de l'enfant), qui a comme but de créer des clubs de droits de l'enfant dans des quartiers et des écoles de Guediawaye et Piquine. Peut être ferait-on quelque type de coopération avec l'organisation quand notre club et le bureau commencent à fonctionner.

Même les cours d'alphabetisation de Souleymane sont populaires. Souleymane donne des cours chaque lundi, mercredi et vendredi. Les élèves sont des filles ainsi que des garcons, des jeunes et des vieux, ils sont tous engagés et ils avancent vite. Souleymane a même commencé à arranger la bibliothèque, un travail qui est assez important car les jeunes du quartier la fréquentent souvent.

Babacar, le père du centre, s'est occuppé de la comptabilité pour arranger les affaires financères du centre. Il s'occupe bien de nous finou-finous qui habitent la "residenssi" - nous sommes comme une grande famille.

Oh là là, le temps passe vite! Johan vient de dire qu'il ne nous reste qu'un peu plus qu'un mois ici à Suñu Kër, c'est incroyable ! Et comme Minna est rentrée il y a quelques jours, on a parlé du fait qu'il y a un temps pour tout : il y a un temps pour Santhiaba et il y a un temps pour la Finlande. Mais tous les finou-finous restent quand même dans l'esprit Suñu Kër et dans les coeurs des habitants de Santhiaba. Je n'ai aucun doute sur cela.

Soignez-vous bien en Finlande, et à la prochaine !

Hello everyone!

2006-06-24T04:11:00.000-07:00

The last blogposting was named "from the heat", and this one could be named the same way. It's so hot I am sweating even though I'm sitting still. In the shadow :)

The fountain (maapallokaivoprojekti) is on it's way to be built. Right now the artist Moustafa Mbaye does the drawings for it and when the drawings are ready, the fountain will be built in the neighborhood of Misira, Grand Yoff. The work will be done within July.

Souleymane and Minna are almost finished with the translation of Koirien Kalevala, Xaju Kalevala yi. When the translation is ready, the book is going to be read to the kids of Santhiaba and let them draw pictures for the book.

Johan has done some huge installations on the four computers of the office, and next Monday the computer classes till restart, Johan teaching and me (Krista) translating. This time we will have as pupils the young girls and boys from Santhiaba.

My project is moving on almost by itself, and sometimes I'm amazed of how well the kids are cooperating when it comes to working with children's rights. The other day, Albert came to the centre with great news: the kids of Kër Soda have demanded to treat children's rights on their "fun classes" every morning now that the official programs for this year is over :) Today the work will go on by playing the game "la route de la paix", which is given to us by the senegalese Amnesty International office.

Nabou, Malin (a Norwegian nurse staying in Dakar for the summer) and myself have also started putting together a group of women from Santhiaba, with who we are going to meet once a week and discuss women's issues, such as health, women's rights, the difference between male/female, wealthy/unwealthy, muslim/cristian etc. The object of this work is to give the women a possibility to reflect together on subjects that concerns all (!) women, as well as develop the niveau of french among the women. It's great to see that the project concerning human rights is really working here in Santhiaba, and I hope that some of the Finnish artists coming here in the fall could continue this work in one way or another, in the frame of their own work.

What else? Yesterday we finou-finous celebrated a lovely "juhannus" with Malin (norwegian) and Jesper (danish) on their roof-balcony. It was the first time we got dark bread for a loooong time, so you can imagine we liked it! Today we are celebrating still: it's Minna's birthday and Johan's name's day. We are going to plant a tree called Johan on the yard of the nearby school...
And while we finou-finous celebrate our own bizarre parties (what is "juhannus"...?), the senou-senous are enjoying the football games. And like this life here in Santhiaba continues like usual, finougalaisement :)

Hyvää juhannusta teille kaikille !

Big hugs from Krista and everybody else

Sunday, June 11, 2006

from the heat

another hot sunday, almost too hot, friends.
everybody is talking about football, but the activities continue as they should. we have aminta working with the ladies - even more so now, when they have invested in another machine - bintou with the girls, and as recently as last wednesday the course to read and write (french) started off with souleymane. well appreciated by its participants, and it will continue three evenings a week.

johan and krista have been holidaying in st. louis for some days, but will take up their work as soon as they're back. krista has been doing non-violence bracelets and discussing being hit with the kids and the computers have actually survived the absence of johan.
apart from this, people come for the library, and gather at the centre to watch tv in the evenings, and kids drop in to draw or colour. our house, indeed!

the streets get lively in the evenings, what with the days being too hot for anyone to move about, but the rains are approaching - we've even had some cloudy days and raindrops a couple of times. may as well profit and go swimming as long as one can.

see you next.

nouvelles dans le chaleur

ami(e)s,

encore un dimanche quand il fait plus que chaud. les yeux sont fixé sur la télévision grace à la coupe du monde qui a commencait avant hier, mais les activités dans le centre marche presque comme d'habitude quand même.

krista et johan sont sortis pour decouvrir un peu la st. louis, donc le cours d'informatique va continuer quand ils reviens mardi. les deux vont plus mieux maintenant, et krista a aussi recommencé son travai ldes droits de l'enfant. ils ont fait des bracelats de non-violence pendant les séances, discuté sur les enfants frappé et chanté encore.
bintou a travaillé avec les petites filles sur la couture et la broderie en main aprés 9 moi de travaille et de formation en couture et broderie elle vont bientot prendre les vaccances mais bintou vas contunuer pour le centre , les femmes ont été active avec leurs travailles - qui marche bien , avec le nouveau machine que ils ont acheté - et le bibliothéque et frequanté. on attend toujours des livres de la litterature africaine, mais ca va y aller, on pense bien. minna a dessiné avec les enfants et la traduction de Seven Dog Brothers en wolof est maintenant vraiment, vraiment finis, et le travail continue avec Kalevala.
aussi, les courts d'alphabetisation a demarré mercredi soir avec souleymane, et va continuer lundi, mercredi, vendredi soirs.

apart de ca, on va avoir une reunion le mardi prochaine, et le projet avec le robine avance pétit a pétit - on va même aller regarder un robine de faire quelque chose sur ce soir même.
si non, ca va, finogalésement, et la pluîts s'approche - on a même des jours qui sont nuageux ...donc, faut profiter et aller a la plage quand on peut!

ba ci kanam.

Friday, June 02, 2006

poubelles

je m'excuse, fi!
santos va aussi ajouter le nom du centre et projet sur les poubelles. santos will add an artistic touch to the bins by adding the name of the centre and the project.

and, friends, it's getting hot, here. il commence a fait tellement, tellement chaud.

the picture

these! kind of poubelles comme ca.

Thursday, June 01, 2006

english up to date

friends,

there has been quite a lot going on, says the last french up to date, and have we got news for you after that, too: the heat is increasing on daily basis and due to cases of illnesses and general fatigue, this week has been slightly calmer than many before. we're all doing ok, though, getting better ndank ndank.

last week we had a very efficient meeting discussing the ever actual environmental project, the participation of the new members of JASG in the activities of Sunu Kër, and how to activate the women in the quartiers.
what comes to the environment, we are taking precautions to plant ten more trees along a few more streets, trying to make sure that they'll be in front of houses where people actually will care for watering them and enjoying to see them grow. apart from that, Ecopol will make us some trash cans to set up along the street, using recycled material like in their work in general.

june 15 we hope to organise a great big cleaning of the streets, and to engage whole the quartier. at the same time the event will be used to inform the inhabitants once more of why the project exists, bins that Aprosen have given us will be dealt to the households and people carefully explained that they are meant for garbage, not for rice or clothes. there are photos to be added of these, asap.

discussing women's participation in the association and the work of the centre is also an evergreen topic. for the moment there are some who are making clothes and jewellery, and we have foune and mame diarra who will occupy themselves with the library , but the number of active ladies could be bigger. working on it, surely!

we have the project with yet another fontaine, and wish to build it sooner rather than later, also here in grand yoff.

and, wasn't it for krista and johan falling ill due to mosquito bites, i'd happily announce that their work is doing well. however, the beginning has been very promising, krista participating at the Ker Soda school and working also at the centre with groups of children - she has even written a song on the children's rights, which quite a few know by heart already. =) she and omar are also taking baby steps to continue the cooperation with the local branch of Amnesty International, and krista is hoping to also work with a group of women later on in june. together with albert they have also been planning to arange an event in august, in order to present the work done with human rights at the centre.

as for johan, as recently as today there has been yet some changes in the office - there are now four machines available due to investment in a new and well working modem. the computer courses began last week and had have had a varying number of participants, but there are many eager learners, and as soon as johan is fully recovered we hope to have proper groups for members, women and youngsters. krista and modou have been translating when needed.

...as for the atmospheare in general, it feels as if Sunu Kër really is becoming Sunu Kër. there are small activities on daily basis - if it isn't bintou working with the girls, it's minna drawing with the kids or awa cheikh repeating for a school event. youngsters show up in the evenings to watch TV, and every friday and monday there are screenings of films. so far the selection has been slightly dominated by action, but that will change, and there has already been exceptions. the library is really starting to interest people, slowly but steadily. Diina baax, i'd like to say. all doors open.
ba lèegi!

Saturday, May 27, 2006

Fin de la semaine

Bonjour à tous!

Beaucoup de choses ont eu lieu à Sunu Ker depuis la dernière fois qu'on a écrit, donc il faut révéler un peut. Premièrement, la chaleur est venu à Santhiaba. Les trois derniers jours ont été tellement chauds, et hier soir on avait la première pluie. Aah, quel sentiment de rester sous l'eau fraîche!

Malgré la chaleur tout le monde a été actif ici dans le centre et autour. Hier soir nous avons eu une réunion avec la committé de gestion (Babacar, Modou, Omar, Souleyman, Aminta, Mati, Minna, Krista), où on a traité le projet d'environnement, l'activité des nouveaux membres de JASG ainsi que l'engagement des femmes.

Le projet d'environnement va donc être continué par planter environ dix arbres sur les rues de Santhiaba (près du centre). On va commencer par faire des visites aux maisons de familles, pour demander l'intérêt des gens de prendre soin des arbres. Il est très inutile de planter des arbres sans avoir quelqu'un qui s'occupe des arbres, n'est-ce pas? Des corbeilles vont être faits par des moniteurs d'Ecopole avec la récuperation des matériaux. Regardez les fotos qu'on met plus tard.

Le 15 juin, on va essayer d'engager tout le monde du quartier pour le nettoyer profondement, comme en 2004. Après le ménage on arrange un grand rendez-vous sur la rue, qui sera ouvert pour chacun et chacune du quartier. Dans ce rendez-vous on presentera les corbeilles et expliquera leur signification: "maintenant le quartier est propre et nous voulons qu'il reste comme cela". On donnera même des poubelles aux maisons des gens (voir fotos), et expliquera comment il faut utiliser les poubelles. Les poubelles on l'a eu en collaboration avec Aprosen qui vont nous accompagner dans la sensibilisation pour que les bénéficiaires utilisent les poubelles pour les ordures ménagères.

Concernant le rendez-vous des nouveaux membres du JASG: demain (dimanche) soir on arrange une réunion pour les nouveaux membres pour leur presenter les activités du centre et pour essayer de leur engager. On va même presenter le projet de l'environnement, la plantation des arbres etc. J'ai fait un horaire des activités qui sera mis sur le tableau d'information, et même cet horaire sera presenté demain à la réunion.

Dans la réunion d'hier on a discuté comment on pouvait engager les femmes dans les activités du centre. Maintenant les femmes ne s'engagent pas trop. Il y a des femmes qui viennent pour faire la couture et les bijoux, et puis Founé qui s'occupe de la bibliothèque, et il y a des femmes qui viennent régulièrement chercher des livres dans la bibliothèque. Mais la presence des femmes pouvait quand même être beaucoup plus grand.

Le dernier sujet de la réunion d'hier était la fontaine ("maapallokaivoprojekti"). On a décidé de la mettre dans le quartier de Misira de Grand Yoff. Le travail sera fait pendant le mois de juin, mais on va tout d'abord contacter le maire le plus vite possible pour avoir l'autorisation pour commencer le travail.

Les projets de Krista et Johan ont bien commencés. Krista (c'est moi qui écris) travail avec les enfants du Ker Soda concernant les droits de l'enfant. Je donne deux séances à l'école et quatre séances ici dans le centre. Jusqu'à maintenant j'ai écrit un chanson des droits de l'enfant, et c'est vraiment drôle parce qu'on peut tout le temps entendre les enfants dans la rue quand ils chantent le chanson. Je vais commencer à travailler avec les jeunes femmes de Santhiaba (concernant les droits de la femme) en juin, après les examens des femmes. Mercredi, on est allé avec Babacar et Omar au siège d'Amnesty International à Dakar pour commencer une coopération entre le centre et Amnesty. La semaine prochaine, inshallah, je vais rendre visite à l'organisation EDEN, qui s'occupe des droits de l'enfant, pour avoir plus de materiel pédagogique et visuel. Albert, Omar et moi ont déjà planifié d'avoir une soirée des droits de l'enfant en août, oû on present le travail, les chansons, les dessins etc. qu'on a fait avec les enfants pendant l'été.

Johan a commencé de donner des cours d'informatique deux fois par jour, avec les traductions de Krista. Environ dix personnes ont déjà eu ses propres noms d'utilisateur. Les cours ont été un grand succès parmi les hommes de Santhiaba, et après on va donner des cours aux femmes et aux jeunes de Santhiaba après avoir fini leurs examens.

Tuesday, May 23, 2006

bibliotheque informatique

heippa,

aujourd'hui:
on a travaillé sur la bibliothéque et arrangé les livres que kër soda nous avons donné dans les étageres et aussi dans des cartons. on est entrain d'installer une troisième étagère pour les livres venant de la direction des livres et de la lecture. minna a travaillée avec founé, la femme qui va travailler dans la bibliothéque. l'ouverture officielle de la bibliothéque c'est demain, mercredi 24. mai 2006.
johan a commencé ces cours d'informatique depuit hier (lundi) avec les membres du centre pour maitriser un petit peut l'informatique pour le bien être des ordinateurs. il va commencé bientot des cours avec les femmes et les jeunes éleves.

après tous ce travail fait, on a fait un petit peut du teranga - mangé le poisson fumé, preparé par siré.

today: we worked with the bibliotheque and arranged the books given by kër soda, waiting for a third rack for the books from the direction of the books.
minna worked with founé, the woman who will work in the bibliotheque. the official opening of bibliotheque is tomorrow, Wednesday 24. May 2006. johan began the computer courses depuit yesterday (Monday) with the members of the center for maitriser data processing. he will soon begin soon courses with the women and young people.
after all this hard work, we enjoyed a bit of the teranga senegalaise - ate smoked fish, prepared by siré.

Monday, May 22, 2006

santhiaba

assalamou aleikoum !
je vient de crée un blog avec l'aide de krista et johan!
pour pouvoir donner des informations de sunuker et santhiaba
mais avant de quitter je salut tout mais amies finlandais un gros bisous
a bientot
kiitos !!!

Fontaine

2006-06-23T05:05:00.000-07:00

Bonjour à tou/te/s !

Vendredi matin, le 23 juin, ce qui veut le jour des priers ici et le milieu d'été, juhannus, en Finlande. Le centre vient de se réveiller : quelqu'un fait la linge, les enfants jouent dans le jardin et les trois finou-finous restent dans le bureau avec les ordinateurs, se cachant du soleil qui brille trop fort.

Le fontaine (maapallokaivoprojekti) est en train de se réaliser. Pour l'instant, l'artiste Moustafa Mbaye fait des dessins pour la fontaine et, les dessins prets, la fontaine va être mise dans le quartier de Misira de Grand Yoff. Tout cela devrait être fait pendant le mois de juillet.

Souleymane et Minna viennent de finir la traduccion du Koirien Kalevala en Wolof, Xaju Kalevala yi. Après on va lire le livre aux enfants et faire les enfants dessiner des images pour le livre.

Johan a fait des grands installations sur les quatre ordinateurs du bureau et la semaine prochaine les cours d'informatique vont recommencer. Cette fois-ci les élèves sont des jeunes filles et garcons du quartier. Encore aujourd'hui, Babacar, Minna et Krista vont avoir un rendez-vous avec une organisation qui travaille sur l'engagement des femmes pour faire connaissence avec l'organisation et même pour avoir des idées de comment engager les femmes dans des activités du centre.

Le projet de Krista développe sur son propre poids. L'autre jour, Albert est venu au centre pour donner des nouvelles mignonnes : les enfants de Kër Soda ont exigé de traiter les droits de l'enfant chaque matin, maintenant que les cours normaux sont presque finis et ils sont du temps pour ne faire que ces matiers préferés :) La semaine passée, on a preparé un jeu sur les droits de l'enfant, qui nous est donné par le siège sénégalais d'Amnesty International, et demain on va commencer à jouer avec le jeux. Krista, Nabou et Malin (une infirmière norvégienne qui habite près d'ici) ont même commencé à mettre ensemble un groupe de femmes du quartier avec qui on va traiter les sujets de la femme comme la santé, les droits, les différences entre homme/femme, riche/pauvre, musulmane/chrétienne etc. Le but de ce groupe est de donner aux femmes la possibilité de refléchir ensemble autour des sujets qui concerne toutes les femmes du monde, ainsi que de développer leur niveau de francais. C'est récompansant de voir que le projet des droits humains marche ici dans le quartier, et j'éspère (voilà, c'est Krista qui écrit, c'est dificile de rester anonyme :) que quelqu'un des artistes finlandais qui viennent l'autoumne peut continuer à travailler sur le projet.

Quoi d'autre ? Ce soir nous les finou-finous allons fêter le "juhannus" avec deux autres gens nordiques, Malin et Jesper. On va essayer de recréer le "juhannus" finlandais aussi bien que possible, c'est interessant de voir si on trouve le hareng et les pommes de terre nouvelles dans les supermarchés ici. Quand les finou-finous s'amusent par ses manières bizarres, les séné-sénés continuent à regarder les matches du foot. Et la vie continue ici à Santhiaba comme toujours, finougalaisement :)

Hyvää juhannusta teille kaikille !

Bisous de Krista et tout le monde ici

from the heat

2006-06-11T08:09:00.000-07:00

nouvelles dans le chaleur

2006-06-11T07:47:00.000-07:00

poubelles

2006-06-02T07:53:00.000-07:00

the picture

2006-06-02T07:38:00.000-07:00

these! kind of poubelles comme ca.

english up to date

2006-06-01T15:25:00.000-07:00

Fin de la semaine

2006-05-27T13:09:00.000-07:00

bibliotheque informatique

2006-05-23T12:57:00.000-07:00

santhiaba

2006-05-22T05:38:00.000-07:00